Lusikka meemisoppaan

Pakkohan tähän oli osallistua. Elikkäs... kommentteihin kolme asiaa mitä haluaisit kotoani tirkistellä. Aion laittaa kuvat "sensuroimatta" eli en aio siivota tai järjestellä piirun vertaa kuvia varten.


En osaa oikein pistää kuvatonta merkintää, joten tässä blogityttelin kuvakulmasta (avo)keittiömme.

Meni hermo sukkahousuihin - ja taas sarjatuotantoa

Voiko olla jotain niin ärsyttävää kuin ainainen marina "äitiiii, mä en saa näitä sukkiksii-ii-iii". Päätin tehdä hermojani lepuuttamaan yllättäen - kahdet - leggigsit. Löysin jostain vanhasta Ottobrestä yhden palan kaavan. Sainpa kaappitrikoot järkevämpään käyttöön ja oikeutuksen lauantaisille ostoksilleni. Kangasvarasto hupeni suunnilleen saman verran kuin lisääntyi heräteostoksistani.

Näitä voisi tehdä lisää jos inspistä riittää. Katsotaan nyt helpottaako sukkahousustressi yhtään.

Mikähän tuplavimma mulla on? Näitäkin tietty tulee kaksi ;) Ei vaan ajattelin neuloa VIHDOIN jotain. Lapsille ostin jo villasukat, itselleni en kertakaikkiaan pysty kun kerran osaa itsekin tehdä. Kun lopulta sain sukat puikoille niin tajusin, että nämä eivät kertakaikkiaan kelpaa minulle. Värit ei nappaa. Teen näistä äidilleni joululahjan ja ostan jostain omia sukkiani varten vaaleanpunaista lankaa. Minun villasukkani on oltava vaaleanpunaiset!

Melkein nolottaa laittaa kuva aloitetuista sukista kun valmistumiseen saattaa mennä luvattoman pitkä aika... Saa nähdä miten käy.

Isänpäiväkakun kohtalo

Yritin tehdä isälle kakkua, mutta näin siinä kävi. Kakku oli valmiina jääkaapiin hyytymään ja aloin leikkaamaan leivinpaperia pienemmäksi. Jotenkin ote lipsahti ja läts- kakku naamalleen lattialle. Mitään ei ollut tehtävissä. Soitin äidille ja sanoin, että tuo jätskiä jälkkäriksi.


Itku meinasi kyllä tulla kakkuepisodin kanssa kun koitin todella huonosti nukutusta yöstä huolimatta alkaa väsäämään isän iloksi kakkua. Ilman aamukahvia tietty, että kakku ehtisi hyytyä ajoissa. Ei kannattaisi. Aamukahvit kunniaan, sanon minä!

Iloisempiin aiheisiin:
Eilen vahingossa kävelin Matan tekstiilin ohi ja kas - käteen tarttuivat nämä. Olin juuri edellisenä päivänä jäljentänyt kaavat vauvan haalariin, mutta kangas puuttui. Tai tietty oli yksi, mutta se ei inspannut. Materiaalit olivat aika kalliita, säästöä näissä ei juuri tule ostettuihin verrattuna (tai riippuu mistä ostaa). Tekemisen ilosta sitten vaan. Ja siitä, että saa erilaista kuin kaupassa.

En osaa tehdä vain yhtä

Minulla joku ihmeellinen sarjatuotantovimma. Yleensä teen samalla kaavalla useampia ompeluksia, kuten taas kerran. Tyttö tykkäsi edellisestä hatustaan kovasti, mutta kun se ei käy kuin lilan haalarin kanssa niin pitihän tehdä toinen kun neidilllä on kaksi punasävyistä haalaria.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, koska sain hattuun ilmettä kun innostuin paljetteilemaan. Paljeteissa menikin paljon kauemmin kuin koko muun hatun tekemisessä. Minusta vaiva kannatti :) Harvoin olen tyytyväinen omiin tuotoksiini, mutta välillä sentään. Tämän takia sitä jaksaa ommella ja söhlätä ja mokata.

HUOM! Vaippojen sielunelämästä kiinnostumattomat älkööt lukeko seuraavaa.

Tässä siis taas vaippa. Tällä kertaa kaikki muu meni nappiin paitsi se, että vaippa ei pidä! Siis: vaippa istuu erittäin hyvin, on sopivan kokoinen jne, mttta jostain ihmeen syystä pissat lorahti reisiaukoista lotinalla. Mikähän mättää...? Vaippa on AIO, jossa sisällä fleece, päällä 2 mil PUL ja välissä 4 kerrosta microfroteeta. Fleece on pesty, joten sekään ei pitäisi imua haitata. Kertokaas viisaammat mikä meni pieleen?