Tauko eli vauva - mikä ihana tekosyy!

Ensin tuli pahoinvointi, jota kesti ikuisuuden, sitten keskimmäisen korvakierre ja sitten karmiva loppuraskaus. Käsityöt ovat olleet jäissä noin plussatestistä lähtien. Jotain olen välillä saanut valmiiksi, blogailen kun ehdin. Tässä synnytyskertomus (tai romaani). Lue loppu jos haluat heti actionia.

Synnytystarina, “Tähtönen”

Ti 6.5.

Ensimmäistä kertaa alkoi tuntua painetta pepussa ja alapäässä kun kävelin, mutta ei kuitenkaan kunnollista keilapallo jalkojen välissä –oloa, joten en noteerannut tätä sen kummemmin. Nyt jälkeenpäin tämän voisi laskea ennakoivaksi oireeksi.

Ke 7.5.

Heräsin päiväunilta kunnon jomottavaan kestosupistukseen, joka kesti melkein 10 minuuttia. Tästä sai jo puhista ja ähistä ja kävellä pitkin kämppää. Iltaa kohden alkoi tulla silloin tällöin hieman keskittymistä vaativia supistuksia. Nämä olivat selvästi kovempia kuin ne muutamat hassut pikkuisen jomottavat supistukset mitä minulla oli ollut aikasemmin raskauden aikana. Alkoi olla olo että “viikon päästä varmaan syntyy”.

Ilta eteni ja supistuksia tuli vähän useammin ja joskus ennen puolta yötä niitä alkoi tulla puolisäännöllisesti 8-15 min välein. Koitin mennä nukkumaan puoli yksi yöllä, mutta supistukset kiusasivat niin ettei voinut maata. Ja niin kiusat jatkoivat minua pitkin yötä, välillä pystyin istumaan ja välillä ravasin pitkin kämppää. Manailin irkissä kun eivät tihentyneet mutta eivät loppuneetkaan ja alkoi väsyttää aika lailla.

Soitin synnärille joskus puoli neljän aikaan yöllä kun tilanne alkoi ärsyttää. Kätilö sanoi että pitää tulla 5 min välein ennen kun voi tulla ja niin jatkoin kärvistelyä yön pimeydessä. Aamu valkeni ja lapset heräsivät eikä mitään muutosta tilanteeseen. Olin rikkipoikki mutta supistukset kiusasivat edelleen noin 10 min välein eivätkä koventuneet. Hoidin lasten aamutoimet puhinan kera ja ukko alkoi katsella touhua sen näköisenä että joko mennään.

Klo 09 supistukset loppuivat (onneksi) tunniksi ja sain nukuttua todella arvokkaan tunnin. Sitten sama meno jatkui, ehkä vähän harvemmin kuin yöllä mutta säännöllisesti kuitenkin. Kävin kävelyllä ja kaverin kanssa ostoksilla. Kaverilla oli kivaa kun puhisin ja se toivoi että menisipä vedet niin saisi kunnon äksöniä. Vedet eivät menneet muuta äksöniä oli pian luvassa…

Ostosreissulta tulin joskus klo 14 maissa ja olin ihan poikki. Koitin mennä makuulle ja nukkua mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Supistukset kiusasivat niin että makuulla sai jo kiroilla kun en jaksanut enää seistäkään. Jonkun aikaa siinä kiroiltuani soitin taas synnärille ja sanoin että edelleen sama tilanne kuin yöllä mutta en jaksa enää. Kätilö sanoi puhelimessa että synnytys voi olla käynnissä vaikka supistukset tulivat vain noin 12 min välein ja pyysi näytille. Klo 15 sanoin miehelle (joka oli etätöissä) että nyt tarvis lähtee synnärille ja ukko ei uskonut että olisi lähtö käsillä. Tokaisi vain että “tilaa taksi, mä en ehdi nyt viedä”. Tilasin taksin, enkä itsekään uskonut että lähtö vielä tulisi ja toivoin lähinnä että saisin jotain kipulääkettä ja unta synnärireissulta.

Klo 15

Taksimatkalla supistukset vähän tihenivät ja olin kovin hiljaista ja puhisevaa matkalaista. Synnärillä olin noin 15.30 ja sisätutkimuksessa 4 cm auki. Kätilö tuumasi että kyllä nyt on synnytys käynnissä ja soitin heti ukkelia paikalle. Lupasi tulla heti kun on hakenut lapset tarhasta ja keksinyt mihin ne lykätään. Onneksi mummi oli kotona.

Klo 16

Pääsin suoraan saliin ja ilmeisesti sisätutkimus vauhditti synnytystä, koska supistukset alkoivat tulla 5 min välein klo 16 alkaen. Tästä laskettiin synnytys virallisesti alkaneeksi. Kätilö oli ihana ja kyseli synnytytoiveista ja luki huolellisesti synnytystoivelappuseni läpi. Hän kommentoi toiveitani ja muutimme yhdessä tuumin paria toivetta. Minulla oli toiveissa että sisätutkimukset seisten ja kätilö sanoi siihen, että hän saa paremmin tutkittua jos olen makuulla ja että mieluiten hän ei tee sisätutkimusta ollenkaan jos synnytys on hyvin vauhdissa. Minulle tämä sopi oikein hyvin. Toinen toive mitä muutettiin oli se, että toivoin ettei vauvan sydänääniä seurata koko aikaa. Olin kirjoittanut toiveen siksi, että viimeksi ne kuminauhat painoivat kovasti ja supitukset tuntuivat paljon ikävämmiltä kun anturit olivat paikallaan. Kätilön kanssa olimme yhtä mieltä, että minun terveyteni huomioon ottaen olisi parasta ottaa käyriä koko ajan ja kätilö laittoi kuminauhat niin löysälle kuin suinkin voi. Oli todella mukavaa kun kätilö oli niin yhteistyökykyinen ja kunnioitti toiveitani ja selitti miksi mitäkin tehdään.

Hupaisaa oli muuten saliin tullessani se, että kätilö suorastaan tyrkytti ensin epiduraalia. Hän sanoi että “ me täällä naistenklinikalla annamme helposti puuudutteita, toisin kuin vaikka kätilöopistolla “ Ei taida olla turha naistenklinikan epäluomu maine. Kun sanoin, että en halua epiduraalia ellei tilanne ole tosi kurja niin hän ymmärsi kyllä eikä enää tuputtanut kyseistä puudutusta minulle.

Klo 16.30

Supistukset alkoivat tuntua kovemmilta eikä salin ympäri ravaaminen enää auttanu. Pyysin ilokaasua ja se helpotti oikein kivasti oloa. Ilokaasu <3. Tässä vaiheessa aloin vähän jo ihmetellä missä ukko luuraa.

Klo 17

Ukkeli saapui paikalle ja minua supisti jo siihen malliin, että vinguin hänet samalla sekunnilla painelemaan akupisteitä käsistä ja niskasta. Ilokaasun kanssa akupisteiden painelu tuntui erittäin hyvältä ja kestin vielä ilman järeämpiä aineita.

Tässä vaiheessa ajantaju katoaa…

Jossain vaiheessa supistukset alkoivat tulla noin 2 min välein ja kivut alkoivat olla liian kovat ilokaasun ja akupisteiden taltutettavaksi. Muistan sanoneeni miehelle, että “nyt me tilataan kaikki mahdollinen, kiitos”. Ja niin pyysin pcb:n. Muistissa oli edellinen synnytys, jossa lääkäriä piti odottaa tunti ja olin todella ihmeissäni kun lääkäri tuli parin supistuksen jälkeen. Kiittelin kovasti nopeaa lääkäriä ja tämä vielä pahoitteli kun kesti :D. Pcb:tä laittaessa kuulin että olen 8 cm auki, mutta reunat lipsuu kovasti. Kovasti taisivat lipsua kun puudutetta ruiskahti miehenkin päälle komeassa kaaressa. Minusta tuntui, että puudutus ei auttanu ja hyvin pian, ehkä 10-15 min päästä, pyysin lisää puudutetta. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että olen täysin auki ja jos kalvot puhkaistaisiin, voisin ponnista. Sanoin, että en halua ponnistaa ilman puudutusta eikä kalvoja saa puhkoa ennen kuin lääke vaikuttaa. Ja taas toiveitani kuunneltiin! Vaikka lääkäri oli juuri käynyt, hän tuli heti uudelleen ja pisti pudendaalipuudutuksen. Odotettiin hetki ja kun sanoin että nyt puudutus vaikuttaa, kätilö puhkoi kalvot. Vedet rysähti tietysti lorinalla ja sitten kipu yltyikin, mutta se ei haitannut mitään kun vauva oli juuri syntymässä. Kiskoin kaiken varalle vielä ilokaasua ja ja yritimme siirtyä synnytysjakkaralle, mutta minulla ei jalat kantaneet. Ponnistin sitten sängyssä istuen. Tässä vaiheessa jouduin ensimmäisen (ja viimeisen) kerran karjumaan vähän, mutta kipu ei tuntunut tappavalta kuten aikaisemmissa synnytyksissä. Tyttö syntyi maailmaan 3 min ponnistuksen jälkeen klo 18.23 kinaisena, lilana ja ruttuisena – ja ah niin söpönä silti.

Selvisin touhusta ilman naarmun naarmua, mutta muuten kunto oli hieman heikko synnytyksen jälkeen. Ehdin imettää pientä vain hetken kun voimat loppuivat ja aloin täristä horkassa. Paikalle tuli sitten lääkäriä ja hoitajaa ja jotain. Antoivat kahta tippaa ja petidiiniä, joka kuulemma auttaa tärinään ja lisäksi joku nappasi vielä verikokeetkin. Nämä minulle kertoi mies, koska itse olin aikamoisen pihalla enkä jaksanut pitää edes silmiä auki. Tärisin siinä sitten epämääräisen ajan ja mies hoiti vauvaa. Oli kyllä todella ikävää kuulla vauvan itkevän kun ei itse pystynyt tehdä mitään. Onneksi miehellä oli jo vauvanhoitokokemusta ja luotin vauvan olevan hyvässä hoidossa.

Jossain vaiheessa tulin sitten tolkkuihini ja koitin mennä suihkuun, mutta selvisin vain pissalle kun en pysynyt edes istumassa. Suihku päätettiin jättää väliin ja minut kärrättiin sängyllä osastolle vauvan kanssa. Illalla jaksoin imettää pari kertaa, mutta yöllä vauva vietiin sitten kansliaan hoitoon että sain levätä.

Seuraavana aamuna tuntui että pää oli selvennyt ja jalat kantoivat jotenkuten. Jaksoin sitten jo imettääkin kunnolla ja pääsin hoitajan taluttelemana suihkuun iltapäivällä. Edellisen yön valvominen taisi ottaa voimille, vaikka itse synnytys oli helppo ja nopea. Synnytyksen kestoksi laitettiin vain 2h 23 min.

Olen erittäin tyytyväinen synnytyskokemukseeni ja nyt kolmannen kohdalla on sellainen olo, että sain sen täydellisen ihanan synnytyksen, jossa oli ihana ja ymmärtäväinen kätilö ja kiva lääkäri. Tähän on hyvä lopettaa --- kai ;)