Sarjatuotannon jatko-osa

Tein siis viime viikonloppuna myös housuja sarjatuotantona kun tyttelillä on useampi pyjama yläosa, josta puuttuu housut. Yritys epäonnistui. Ja miksi...?

1. Housut ovat kuulemma "poikien, en voi pitää" "annetaan ne veikalle kun se kasvaa"
2. Housut ovat vähän paksumpaa kangasta, mutta ne tietty kelpaisivat yöksi. Nämä olin ajatellut päiväkäyttöön.
3. Housut olivat niin kivat, että neiti otti ne päiväkäyttöön pallopaidan kanssa.

Äääh! Ei edelleen siis yksiäkään pyjamanhousuja. Pitää kai tehdä vielä valkoistesta yhdet. Tai luovuttaa ;)

Sarjatuotantoa ja pääntieongelmia

Olen tunnetusti laiska ompelija, joten kun pikkuneiti tarvitsi uusia vaatteita, nappasin pari helppoa kaavaa ja tein sarjana saman tien useamman vaatteen. Tässä Ottobre 1/2004 kaavalla tehdyt paidat. Kolmas odottaa palasina kun en osaa päättää miten koristelisin sen.

Paita 1.
Eurokankaan palakorista löydetty ihanan iloinen kangas. Pääntielle laitoin joustokanttia, jonka sain ratkoa 2 kertaa ennen kuin oli hyvä.


Paita 2.
Kaverilta lahjoituksena saatu kaunis ja pehmoinen kangas pääsi paidaksi. Kiitos Millalle kankaasta!

Ja se pääntie...
Siis miten te ihmiset selvitätte pääntiet? Paita 1:ssa sain siistiä kun tein kantilla, mutta kaitaleella tulee aina ongelmia kun en keksi millä ompeleella kiinnittäisin kaitaleen. Peitetikkisaumuri olisi tervetullut... Tämä siis tehty niin, että ensin kaitale oikealta puolelta saumurilla kiinni ja sitten saumasin avoimen reunan. Taitoin saumavaran ylöspäin ja kaitaleen avoin reuna jäi nurjalle suoraksi. Sitten tikkasin tällä kertaa kolmiaskelsiksakilla reunan niin, että kaitale kiinnittyi.

Ongelmana on se, että jos saumuroi tavallisesti ilman differentiaalisyöttöä, ommel venyttää. Differentiaalisyötöllä taas ei tule tarpeeksi joustavaa. Ja se kiinnittäminen: melkein kaikki joustavat ompeleet venyttävät kangasta tai näyttävät tyhmältä. Kaksoisneulalla taas tulee jotenkin kökköä kun en saa säädettyä sitä kunnolla.

Kertokaas viisaammat miten se Täydellinen pääntie tehdään tavallisella ompelukoneella ja saumurilla?



Tämä pääntie onnistui melko hyvin. Siitä tuli kuitenkin hieman liian joustamaton, mutta onneksi mallissa oli sen verran iso päänaukko, että mahtui tytölle. Ja taas kerran unodin kiinnittää niskaan merkin ommelleessa, joten laitoin sen jälkeenpäin. Merkki on tosi tarpeellinen, että tyttöläinen osaa pukea paidan oikein päin.

Porolle kaveri

Tässä porofleecelle pariksi housut. Ei kai tässä muuta tarvita ku kuva.

Onnistunut paita, epäonnistuneet kuvat

Tässä porofleece edestä ja takaa epätarkkoina otoksina. Kaava SK 8/2006. Paita onnistui melko hyvin. Vain taskuun en ole tyytyväinen ja toinen puoli kauluksesta meinaa vauhdissa kiertyä vähän ylös. Harjoitus tekee mestarin... harjoitusta siis tarvitaan vielä.

Pikkuneiti ihastui paitaansa niin kovasti, että piti saada ennen kuvausta päälle ja niinpä paidassa onkin jo spagettitahra. Kivaa oli kuulemma se kun paita oli "pehmöinen" ja siinä on poroja. Pitäisikin muistaa hänelle vaatteita tehdessä kuinka tärkeää kivat kuvat ovat. Yleensä tulee katseltua vain värien ja mallin mukavuutta ja unohtaa pikku käyttäjän, jolle kivat kuvat ja tai joku hahmokoriste ovat "the juttu".

Ei siitä tullut ihan sellainen kuin piti, mutta ehkä se kelpaa johonkin

Tässä tytön trikoohuppari, joka ei onnistunut ihan toivotulla tavalla. Koko ja malli (SK 8/2006) miellyttivät, mutta muutama moka tuli tehtyä.

Ensinnäkin olan tereistä tuli huolimattomuuttani liian paksut. Samoin huolimattomuuttani vetoketjun puoliskot eivät osu ylhäällä ihan kohdilleen. Kolmanneksi en tiedä mitä vetskarin päille tekisi. Harsin ne vaan hupun saumaan kiinni, kun en osaa leikata niin, että ei hiertäisi. Sitten vielä tähtiapplikaatiosuunnitelmani (mikä sana!) jäi haaveeksi kun Eurokankaassa ei ollut kaksipuoleista tukikangasta. Kimallesydämet oli hätäratkaisu kaappien uumenista.

Värimaailma sentään onnistui, vaikka kuvassa vaaleanpunainen velour sihtaakin niin, että ei näytä sopivan sävyyn. Kannatti metsästää luonnonvalkoinen resori ja hupun vuori Eurokankaasta, vaikka reissu oli kerta kaikkiaan karmea.

Eurokankaan reissulla vauva tietenkin alkoi huutaa juuri kun minulle mitattiin kankaita. No - otin vauvan rinnalle siinä samalla ja tietysti esikoinen sai juuri silloin mustiskohtauksen ja päätti rynniä leikkipaikalta somistuksiin pomppimaan tyynyille.... Tässä vain osa painajaismaisesta ostosreissusta, mutta voitte kuvitella, että en hetkeen ipanoiden kanssa kaupoille lähde!

Jos en minä ehdi niin muut ehtii :)

Iloinenpiru teki nämä poikaselle. Koko oli juuri sopiva ja värit miellyttivät kovasti. Päällä pysymisen helpottamiseksi lapasissa on ranteissa nyörit ja sukissa pitkät varret. KIITOS!

Tässä vielä lähikuvaa sukista.

Omat käsityöni edistyvät hitaasti, mutta epävarmasti. Pikkuneidin collegetakki tyssäsi sopivan resorin puutteeseen ja niinpä matkasimme viime viikolla Eurokankaaseen piiperoisten kanssa. (Reissu oli muuten painajaismainen). Nyt olisi materiaalit valmiina, mutta aikaa tekemiseen ei taas löydy...