Ei siitä tullut ihan sellainen kuin piti, mutta ehkä se kelpaa johonkin

Tässä tytön trikoohuppari, joka ei onnistunut ihan toivotulla tavalla. Koko ja malli (SK 8/2006) miellyttivät, mutta muutama moka tuli tehtyä.

Ensinnäkin olan tereistä tuli huolimattomuuttani liian paksut. Samoin huolimattomuuttani vetoketjun puoliskot eivät osu ylhäällä ihan kohdilleen. Kolmanneksi en tiedä mitä vetskarin päille tekisi. Harsin ne vaan hupun saumaan kiinni, kun en osaa leikata niin, että ei hiertäisi. Sitten vielä tähtiapplikaatiosuunnitelmani (mikä sana!) jäi haaveeksi kun Eurokankaassa ei ollut kaksipuoleista tukikangasta. Kimallesydämet oli hätäratkaisu kaappien uumenista.

Värimaailma sentään onnistui, vaikka kuvassa vaaleanpunainen velour sihtaakin niin, että ei näytä sopivan sävyyn. Kannatti metsästää luonnonvalkoinen resori ja hupun vuori Eurokankaasta, vaikka reissu oli kerta kaikkiaan karmea.

Eurokankaan reissulla vauva tietenkin alkoi huutaa juuri kun minulle mitattiin kankaita. No - otin vauvan rinnalle siinä samalla ja tietysti esikoinen sai juuri silloin mustiskohtauksen ja päätti rynniä leikkipaikalta somistuksiin pomppimaan tyynyille.... Tässä vain osa painajaismaisesta ostosreissusta, mutta voitte kuvitella, että en hetkeen ipanoiden kanssa kaupoille lähde!